Kesän aikana, mökillä sateen ropinaa kuunnellessa, valmistui tämä kukkamatto Tuominotkoon. En jaksa laskea valmiiden mallien ruutuja, joten suunnittelin mattoni itse. Matto on tehty kanavatekniikalla muliinilangasta. Minulla oli monenvärisiä lankoja, joista sommittelin kuviot "vapaalla kädellä". Aika hidas valmistettava tämmöinen on, mutta ehkä innostun myöhemmin tekemään lisää näitä mattoja. Maton valmistustekniikan idea on kirjasta Carpets and Rugs/ Sue Hawkins.

 

 Nämä myrskylyhdyt valmistuivat kesän aikana vaihe vaiheelta. Ne tulevat koristeiksi Tuominotkoon tai seuraavaan taloon. Ruosteisen (akryylimaalia) lyhdyn malli tuli kotiseudulta.



Tällainen musta lyhty 1:1 on asunnossanikin.


Hopeisen lyhdyn idea löytyi sisustuslehden kuvasta.


Kaikki lyhdyt. Pienin on kasattu tähteeksi jääneistä puunpaloista, eikä ole malliltaan aivan samanlainen.


Tässä näkyy, mistä myrskylyhdyt on tehty, eli puuta, rautalankaa, muoviputkea (esim. kynän tuppi), ja paksua foliota. Maalattu akryyli- ja emalimaaleilla. Aika hidasta puuhaa näiden valmistus, ja varovasti saa käsitellä, ettei osat irtoa.


Niin, vielä tässäkin ilmoitan, että 18.8.2008 asti on myytävänä huopa-suomenhevonen täällä. Tuossa sivupalkissakin se kyllä mainitaan.

Viimeksi kokeilin suolataikinaa yli 20 vuotta sitten, ja silloin tekeleet piti heittää roskiin. Sen jälkeen ei äidiltä leivontalupaa tippunut. Mutta nytpä saan omassa asunnossani leipoa mitä haluan.
Kevättalvella bongasin netistä tuollaisen korin punontaohjeen linkkinä, ja talletin sen. Kolme koria sillä tein Tiimarin metallilangasta ja paperinarusta. Niille tuli käyttöä näiden leipien ja pullien ansiosta. Korvapuustien täytteenä on kanelia, ja ne tuoksuvat sille. Minulle tuli nälkä kun näitä haistelin ja piti leipoa "oikeitakin" korvapuusteja. Maalasin leipomukset paiston jälkeen vesiväreillä. Sokeri pullien pinnalla on maalattu valkealla vesivärillä. Reikäleipiä menee myös Perinnepirttiin myöhemmin.

Kesälomalla on tullut käytyä monenlaisissa sisustusliikkeissä ja aina niistä jotain ideoita on mukaan lähtenyt. Tämän näköisen pienen puusohvan näin eräässä vanhan tavaran puodissa. Kun en kuvaa siitä ottanut, niin en täysin tarkasti muista millainen se oli, mutta sovelsin siitä oman version. Varmasti tämmöisiä samanlaisia on olemassa,  en siis ole itse tätä keksinyt. :)
Kaikki osat olen sahannut kotipaikaltani  tuoduista puunpalasista.  Takaosan olisin  tehnyt yhdestä osasta, jos olisi ollut tarpeeksi leveää puuta. Nyt on siis tuo koristeosa liimattu  kiinni. Tolppien päät olen viilannut  pallon muotoisiksi, eivät kylläkään ole niin säännöllisiä nuo pallot. Sohva ei ole sivustavedettävä, vaan jalat ovat huijausta.  Käsittelin pinnan  tammen- sekä kastanjanruskealla petsilakalla, ja  hioin vielä hienolla hiekkapaperilla.


Tyynyt ompelin yli 20 v vanhasta kankaanpalasta, ja koristelin Sinellin mininapeilla. Tyynyt ovat hieman isot tähän sohvaan, olkoot nyt rekvisiittana.

Ei ole tullut tehtyä mitään uutta pitkiin aikoihin muuttokiireiden vuoksi. Pitää siksi esitellä näitä jo aikaisemmin tehtyjä esineitä.

Tämän kaapin mallin löysin Laura Ashleyn kuvastosta. Muutin sitä hieman mieleni mukaan. Minulla sattui olemaan mustaa harsokangasta, josta sain idean tehdä tämmöisen verkko-ovikaapin. Kaapin muut osat ovat vaneria, jäätelötikkua, neliörimaa ja koristelistaa. Vetiminä on pieniä nauloja ja avain on taivutettu rautalangasta. Oikeanpuoleisen oven reunassa on halkaistu grillitikunpätkä. Kaappi on maalattu akryylimaalilla kermanväriseksi. Alaosan laatikot eivät ole aukeavat. Tämäkin on niitä "seuraavan nukketalon" huonekaluja.

Kotipaikallani on vanha maatilan päärakennus, jonka kätköistä löytyi tämäkin astiakaappi. Se on valmistettu luultavasti 1920-luvulla tai aikaisemmin. Monesti se ainakin oli maalattu, 5 kerrosta maalia saimme raapia pois, ennenkuin pystyimme hiomaan pinnan.

Sisäpuolen tasot olivat hieman likaisia ja nokisia, ja niitä pestiin sekä hiottiin moneen otteeseen.

Kaappi valmiina kodissamme. Se toimii liinavaatekaappina. Maalasimme sen ensin pohjamaalilla, sitten kalustemaalilla pari kertaa. Saranat ja vetimet piti uusia, koska entiset olivat aikojen saatossa kärsineet vaurioita. Pyöreät jalat ovat minusta mukavat. Tällaisia aarteita kannattaa entisöidä, jos sattuu näitä löytämään!